Nyt on ollut pidemmän aikaa hyvä jakso. Siksi kai blogikin on elänyt hiljaiseloa.

 

Pikkuhiljaa alan oppia elämään päivän kerrallaan. Turhaa murehtia huomista, koska ikinä ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu. Turhaa tehdä pidemmän tähtäimen suunnitelmia, koska ei voi tietää millainen päivä edes huomenna on.

 

Olen löytänyt vihdoinkin innostukseni ompelemiseen ja saan siitä todellista tyydytystä ja iloa. Olen antanut itselleni luvan onnistua ja iloita onnistumisesta. Minä jopa itse kehun itseäni ja tuotoksiani! Eikä siinä ole mitään väärää. On jotenkin niin ihana nähdä, että itsellä on vielä luovuutta ja mielikuvitusta suunnitella asioita ja vaatteita ja niiden toteutuskin onnistuu. Tietenkin välillä tulee epäonnistumisia ja tekee mieli heittää kaikella vesilintua, mutta toistaiseksi olen jaksanut vielä löytää aina halua ja tahtoa yrittää uudelleen.

 

 

Lisäksi olen löytänyt toisenkin, aivan uuden asian, josta jaksan innostua ja johon jaksan panostautua. Hiusteni hoito. Hiukset on olleet minulle aina tärkein osa ulkonäköäni ja olen viimeiset puoli vuotta laiminlyönyt niitä täysin. Hiukset ovat olleet kuivaa korppua ja kaiken laiskuuden keskellä leikkasin viisitoista senttiä pituutta pois, koska koin latvojen hoitamisen epätoivoiseksi ja turhaksi.

Mutta olin siinä pahasti väärässä. Olen käyttänyt tunteja ja taas tunteja lukien erilaisia keskustelu- ja arvostelupalstoja erilaisten hiustenhoitotuotteiden osalta. Ja olen oppinut, että muutamalla hyvällä tuotteella tämän tukan saa oikeasti hyvään kuntoon. Tutkin "kosmetiikkalaatikkoani" ja löysin sieltä 18 shampoo- ja hoitoainepurkkia, osa samoja, osa erilaisia. Suurin osa mömmöistä oli yhtä tyhjän kanssa. Nyt kaapista löytyy kolmea erilaista shampoota ja hoitoainetta, osa hätävarana, osa käytössä. Ostin elämäni ensimmäisen TIGIn shampoon ja hoitoaineen pitkän tutkinnan ja harkinnan seurauksena, ja olen todella tyytyväinen. Jo ensimmäisellä pesukerralla tämä luonnonkiharainen, kuiva pörröpallo selvittyi ja hiuksista tuli ihanan pehmeä ja sileät.