Näpertelyblogista elämäntapablogiksi. Kyllästyin päivittelemään pelkkiä näpertelyjäni blogiini. Minä haluan avautua, mutta en halua avautua näpertelyjen keskellä. Mieluummin näpertelen avautumisian keskellä.

 

Kuka minä olen? 

Olen 20-vuotias naisenalku, jonka masennusoireet levisivät käsiin syksyllä 2009. Koin mielialojen rajut muutokset, lamauttavat, lähes paniikinomaiset ahdistuskohtaukset sekä pitkät unettomat jaksot normaaliksi osaksi elämää, kunnes minut pysäytettiin. Hakeuduin työterveyshuoltoon pitkän univaikeuksien jakson jälkeen. Työterveyslääkäri kuulosteli tuntemuksiani, pysäytti minut ja määräsi kahden viikon sairaslomalle unilääkkeiden saattelemana. Jatkossa hän määräsi minut psykiatrisen sairaanhoitajan, oman työterveyslääkärin ja työterveyspsykologin pakeille.  Minut, täysin tervejärkisen ihmisen.

Siitä alkoikin varsinainen rumba. Tein työuupumus- ja masennustestejä. Kerroin menneisyydestäni. Kerroin tuntemuksistani. Kerroin kauanko oireita on jatkunut. Minulta tutkittiin kaikki yleiset fyysiset sairaudet, josko syy unettomuuteen, mielialojen muutoksiin, väsymykseen, ahdistukseen ja ylivireyteen löytyisi sieltä. Ei löytynyt. '

Pompin lääkäriltä toiselle, testistä toiseen, sairaslomalle ja takaisin töihin usean kuukauden ajan. Lopulta minua hoiti ainoastaan työterveyspsykologi. Satunnaiset tapaamiskerrat keskittyivät lähinnä tuntemuksiin töissä, töihinmenoa ja työkavereita kohtaan. Oloni paheni tänä aikana.

Välissä minulta diagnosoitiin rannekanavaoireyhtymä, jonka seurauksena päädyin pidemmälle sairauslomalle ja leikkausjonoon.

Lopulta työterveyshuollon resurssit loppuivat. TTpsykologi oli sitä mieltä, että minun tilanteeni vaatii jatkohoitoa.

Minut ohjattiin kunnallisen mielenterveysneuvolan "asiakkaaksi". Satunnainen terapia jatkui puoli vuotta, jonka aikana minulle aloitettiin mielialalääkitys.Terapia oli lähinnä kannattelevaa. Terapeutin osa-aikaisen työsuhteen vuoksi minulle ei ollut resursseja intensiiviseen terapiaan.

 

Kunnes nyt, aloitin traumaterapian yksityisellä. Tästä alkaa myös minun blogini päivitykset. Elämästäni, jossa koen kymmenen vuoden takaiset traumat ja hetket uusiksi. 10-vuotiaana eletty elämä täytyy elää uudelleen, jotta voin elää täysipainoista, tasapainoista ja mielekästä elämää.

 

Tällä hetkellä elän päivä kerrallaan. Välillä jopa hetki kerrallaan. En uskalla luoda tulevaisuuden suunnitelmia vaikka tahtoisin. Tällä hetkellä on tärkeintä elää tätä hetkeä ja korjata elämä hetki hetkeltä ehyemmäksi ja tasapainoisemmaksi. 

 

 Tästä alkaa blogini tämän hetkisestä elämästäni. Blogi tuntemuksistani ja taistelustani. Blogi elämäni korjaamisesya.